YKSIN IHMINEN – Scifi-nukketeatteria aikuisille tulevaisuuden Turusta

Esitykset 3.2.-3.3.2022

Yksi mahdollinen Berliini vuonna 1989. Erään maailmanajan lopun aatto. Futuristista nukkeanimaatiota työstävä suomalais-saksalainen animaattoriryhmittymä Der Puppenspiegel hylätyssä tehdashallissa. Kielimuurin läpi kilvoittelevat visiot, ristiriitaiset haaveet, pakofantasiat. Unelma paremmasta maailmasta.

 

Yksi mahdollinen Turku vuonna 2189. Eräs kuviteltu maailmanaika. Sumu. Tumman veden ympäröimät, kaupungin korkeimmista kohdista muodostuneet saaret ja niillä eristyksissä asuvat, vanhaa suomalaista kulttuuria varjelevat ihmiset. Veneillään juomavettä kuljettavat rujot vesilähettidroidit, hoitamaan suunnitellut ideologiset maskotit ja vallankumoukselliset guerillaseireenit. Keuhkohoitoloiden kimaltavat tietoiskut jättiscreeneillä. Kansalaisistaan täydellisesti huolehtiva Lintukoto.

 

Mitä tapahtuu kun raja ylitetään? Mitä tapahtuu kun yhdessä rakennettu pitää purkaa?

 

Yksin ihminen on itsenäinen kommentaariteos, joka ammentaa kahden aitoa inhimillisyyttä jäljittävän klassikkojärkäleen, Bertolt Brechtin näytelmän Setsuanin hyvä ihminen ja Ridley Scottin elokuvan Blade Runner törmäyspisteistä. Tämän hetken kehittyneimpänä pidetyn GPT3-kielitekoälyn kanssa dialogissa syntynyt Yksin ihminen räjäyttää järkäleet rakkaudella kappaleiksi. Savun keskeltä nousee upottava, realismista irronnut ja erittäin nukketeatterillinen pienoismaailma luojineen.

 

Millainen peili on kone, jonka olemme rakentaneet halujemme, tarpeidemme ja pelkojemme kuvaksi?

 

Ikäsuositus: 13+

Kesto:  2h sis. väliajan

Liput: 25€ / 20€ / 15€ Tiketistä

Kieli: suomi, englanti, saksa

Huom: esityksessä käytetään teatterisavua sekä hetkellisesti kirkkaita strobo-valoja.

 

Esitykset:

to 3.2. klo 19 ENSI-ILTA
la 5.2. klo 19
pe 11.2. klo 19
la 12.2. klo 19
su 13.2. klo 15 + keskustelutilaisuus
ke 23.2. klo 19
to 24.2. klo 19
pe 25.2. klo 19
la 26.2. klo 19
su 27.2. klo 15
ke 2.3. klo 19
to 3.3. klo 19

TEHDAS Teatteri, Itäinen Rantakatu 64, Turku 

 

TYÖRYHMÄ

käsikirjoitus ja ohjaus: Maiju Tainio
dramaturgi: Pia Kalenius
esiintyjät: Alma Rajala, Tella Vahala, Timo Väntsi
lavastus: Johanna Latvala
valosuunnittelu ja käsikirjoituksen dialogisti: Jarkko Forsman
äänisuunnittelu: Hannu Seppälä
nuket: Jenni Rutanen
pukusuunnittelu ja nukenrakennuksen assistentti: Lotta Virtanen
graafinen suunnittelu ja valokuvat: Jussi Virkkumaa
tuottaja: Taru Tuomisto
Tuotanto: TEHDAS Teatteri

 

Esitystä ovat tukeneet: TOP-Säätiö,, Suomen kulttuurirahasto, Turun Teatterisäätiö, Taiteen edistämiskeskus sekä nukketeatteriverkosto Aura of Puppets.

 

Keskustelu

 

Sunnuntain 13.2. esityksen jälkeen klo 17 alkaen pidetään yleisölle avoin keskustelutilaisuus otsikolla Unique vai artificial? Ihmisen ja koneen monimutkainen suhde fiktiossa. Keskustelemassa työryhmästä ohjaaja ja nukketeatteritaiteilija Maiju Tainio,  valosuunnittelija ja scifi-entusiasti Jarkko Forsman sekä kulttuurintutkija Aino-Kaisa Koistinen Jyväskylän yliopistosta  sekä politiikantutkija Teemu Rantanen Turun yliopistosta.

 

Keskustelu myös livestriimataan Tehdas Teatterin sivuille: www.tehdasteatteri.fi/video

Tekstit:

Aleksis Kivi: Lintukoto (1866)

V.A. Koskenniemi: Yksin oot sinä, ihminen (1917)

Bertolt Brecht: Setsuanin hyvä ihminen (1942)  suom. Elvi Sinervo 

Hampton Fancher and David Peoples: Blade Runner (1982), alkuperäisteksti: Philip K. Dick Do Androids Dream of Electric Sheep? (1981)

 

Musiikki:

Sävellys ja äänisuunnittelu: Hannu Seppälä
paitsi: Arvo Pärt: Tabula Rasa (1977)

 

Henkilöt:

Der Puppenspiegel:

Riitta – Alma Rajala
Kirsi – Tella Vahala
Jochen – Timo Väntsi

 

Amygdala:

Hella – Alma Rajala
Hauer – Timo Väntsi
SenTeen Suolankatsoja – Tella Vahala
Aquaduunit – Timo Väntsi
Synnove Fagelstam – Alma Rajala
Anne-Maj Karttunen-Lapponia  – Timo Väntsi
Ihminen – Tella Vahala
Saimi – Alma Rajala
Valaistuscreen – Alma Rajala
Koikarppi – Alma Rajala ja Tella Vahala

 

Ohjaajan sanat:

Kevättalvella 1941 näytelmäkirjailija Bertolt Brecht viimeisteli Setsuanin hyvä ihminen-näytelmää hengaillessaan maanpaossa Suomessa, Hella Wuolijoen huvilalla vaimonsa ja rakastajattarensa kanssa. Samaan aikaan näytelmän suomentaja Elvi Sinervo oli mielipidevankina Hämeenlinnan naisvankilassa. Molemmat olivat hyviä kommunisteja. Aatteen ihmisiä.

 

Olen kasvanut kommunistisen aatteen ympäröimänä. Aate ei lakkaa askarruttamasta minua. Millaisella ihmisyyden mekaniikalla yleviä arvoja kuten tasa-arvoa ja rauhaa tavoittelevat aatteet kehittyvät yksilöitä alistaviksi, elämää tukahduttaviksi ja jopa tuhoaviksi järjestelmiksi. Voisivatko kommunismin ehdottamat mallit kuitenkin vastata tarpeeseemme päivittää suhdettamme resurssien jakamiseen? Minkä täytyisi muuttua, jotta osaisimme noita malleja hyödyntää? Minkä meissä täytyisi muuttua? Muuttuuko ihminen?

 

Yksin ihminen on noussut ihmisyyden pohdinnasta ja sen inspiraationlähteinä ovat toimineet erityisesti kaksi uranuurtaja-järkälettä: Bertolt Brechtin ‘Setsuanin hyvä ihminen’ (1942) ja Ridley Scottin ‘Blade Runner’ (1982). Teosten tematiikat leikkaavat toisiaan: Brechtin näytelmässä Jumalat etsivät hyviä ihmisiä Vedenkantajan avulla ja Scottin elokuvassa totalitaristinen virkavalta etsii replikantti-keinoihmisiä Blade runnerin avulla. Molemmissa vallitsee tuhon uhka ja jännite tottelevaisuuden ja kapinallisuuden välillä. Ja molemmissa yritetään epätoivoisesti suojella aitoa inhimillisyyttä.

 

Idea Yksin ihmisen toteuttamiseen syntyi, kun huomasimme Alma Rajalan ja Jarkko Forsmanin kanssa, että olemme kaikki tahoillamme haaveilleet toteuttavamme joskus ‘Setsuanin hyvän ihmisen’. Itseäni näytelmässä olivat kiehtoneet erityisesti hyvää ihmisyyttä etsimään lähetetyt kinastelevat jumalat. Palatessani teoksen ääreen huomasin kuitenkin vähän itseltänikin salaa hetkittäin miettiväni, kuinka hyvin se oikeastaan on kestänyt aikaa. Näytelmässä on luettavissa Brechtin mietintää yleishumanistisista ihanteista ja ihmisen vaikeudesta kohota täyttämään niitä elämän haasteiden keskellä. Brechtin tavoite on varmasti ollut sivistää ihmistä, havahduttaa. Nykylukijalle – ainakin itselleni – näytelmää tuntui kuitenkin vaivaavan paasaava ja moralisoiva ote. Myös Science fiction-klassikko ‘Blade runneria’ on ajan hammas auttamatta jäytänyt. Upean mutta kyynisen ja misogynistisen elokuvan merkittävimmäksi hahmoksi nousee Rütger Hauerin esittämä replikantti, joka kykenee osoittamaan syvempää inhimillisyyttä kuin yksikään elokuvan ihmishahmoista.

 

Kommentaariteos Yksin ihminen ammentaakin näistä teoksista kaikkea tätä provosoitumista, kitkaa, hämmennystä ja ihailua tunnustellen. Kirjoittamani uusi näytelmäteksti nousee tarpeesta räjäyttää nuo klassikkojärkäleet rakkaudella kappaleiksi ja pystyttää tuon räjähdyksen energialla täysin uusi teos. Ilman oletusta oikein tulkitsemisesta, oikein tekemisestä, oikein ajattelemisesta. Omalla taidemuodollamme, nukketeatterillisuudella herkutellen.

 

Inhimillisen kosketuksen ja läheisyyden simuloinnin eri muodot, kuten robotit, tekoäly, virtuaalitodellisuus sekä erilaiset seksi- ja seuranuket kehittyvät ja yleistyvät kiihtyvällä tahdilla. Suhteemme näihin on itsessään täyttä nukketeatteria, hyvin intiimiä sellaista. Ihmistä jäljittelevät olennot aiheuttavat kuitenkin myös unheimlichin, tutun ja vieraan sekoituksen aikaansaaman hyytävän tunteen. Nukketeatteri taidemuotona rakastaa unheimlichia. Tai on jo itsessään sitä. Jännite elottoman ja elollisen välillä on kaikkein kiinnostavimman ja lumoavimman nukketeatterin sydämessä.

 

Osa Yksin ihmisen henkilöistä on ihmisiä jäljitteleviä droideja. Esimerkiksi löyhästi Setsuanin hyvän ihmisen päähenkilöön Sen Tehen ja Blade Runnerin Rachael-replikanttiin pohjautuva SenTeen on alistuva, palvelunhaluinen ja lolitamainen hoitajadroidi. Asetelmassa on kaikuja ihmisen haaveesta luoda toisaalta jotain kykenevää mutta tahdotonta ja toisaalta jotain itseään rationaalisempaa, joka asettaa rajat ja kykenee selvittämään inhimillisyytemme luoman sekasotkun. Millainen peili on kone, jonka olemme rakentaneet halujemme, toiveidemme, tarpeidemme ja pelkojemme kuvaksi?

Yksin ihminen-näytelmän maailmassa liikutaan ajassa, mietitään sitoutumista ja luopumista, pelkoa ja rohkeutta. Tämä aika, meitä ympäröivä aika on asettanut omat haasteensa myös meille teatterintekijöille ja -kokijoille. Työskentely alati muuntuvien uhkien, riskien ja rajoitusten alla on ollut tukahduttavaa. Tukahduttavaa on ollut pelätä, ettei saa jakaa tätä suurella paneutuneisuudella tehtyä työtä teidän kanssanne, rakas yleisö. Ja vaikka tämän kerrassaan hienon työryhmän kanssa työskentely on haasteidenkin keskellä ollut aidosti suuri ilo, kunnia ja voimanlähde, on jäytävä tukahduttavuus saanut aikaan hetkittäin myös jonkinlaisen merkityksen tunteen samenemisen. Näitä surumielisiäkin tuntemuksia on siis varmasti ujuttautunut teoksemme säikeisiin. Mutta nyt, kun työ on saatettu valmiiksi, tuntuu sitäkin merkityksellisemmältä saada jakaa työmme tulos – Der Puppenspiegelin ja Lintukodon ihmeellinen maailma kanssanne. Kuinka merkityksellistä on saada tulla yhteen, kokea yhdessä! Hoivaduuni Hauerin sanoin: Ei yksin! Yhdessä! On aika elää.

 

Kiitokset:

Yli-Maarian koulun 7A ja opettaja Antti Korpinen
LSJH Poistotekstiilimyymälä
Kirjakahvilan ilmaishylly
IKH Konekeskus Turku
Emilia Lehtinen
Pisko Aunola
Aimo Tainio
Venla Luoma
Hilla Väyrynen
Anna ja Tapio
Pasi ja Marjaliisa Puupponen
Mona Krueger
ystävät ja perheet
Taike
SKR
Turun Teatterisäätiö
Top-säätiö
Antti Niitemaa
Mikaela Hasan
Pekka Latvala
Tuula ja Jussi Latvala
Sinimaria Tomperi
Juha Luoma
Veikka Pohto
Ville Hakkarainen
Andi ja Pörrö Wiberg
Aura of Puppets ja Puppet Studio
kollegat