Rituaalikomedia
Kapitalismin kuolonlaaksosta ei näytä löytyvän ulospääsyä. Myös inhimillinen mielikuvitus vaikuttaa näivettyneen niin mielen kuin kuvienkin tasolla. Onko pelimme siis selvä?
Optimismi ja pessimismi näyttäytyvät yhtä tyhjinä suuntina. Ne molemmat ovat liian ajanmukaisia ja jo itsessään osa ongelmaa.
Entäpä sitten rakkaus, tuo ikuiseksi ja kaiken kestäväksi kuvailtu voima, joka mitenkuten sinnittelee kapitalismin ikeessä. Mikä on rakkauden rooli kapitalismin aikakaudella ja sen tuolla puolen? Onko rakkaudesta kääntämään aika sijoiltaan? Mitä olisi rakkauden vastarinta, rakkauden politiikka?
Rakkautta ja kapitalismia on äärimmäisyyksistä syntyvä rituaalikomedia. Esitys törmäyttää yhteen syvimmän epätoivon ja ylimmän ilon. Törmäys ei synnytä uhreja eikä kulttia vaan näyttämön, joka avautuu niin vallitsevan mielen kuin vallitsevien kuvienkin tuolle puolen.
Esitys on väkevää ruumiillista teatteria. Sen taiteellisena tavoitteena on saattaa olennaiset kysymykset ruumiin tasolle. Se on myös läpeensä intohimoinen komedia, josta ei puutu riemastuttavaa outoutta. Se leikkii olemisemme rituaalisella luonteella ja saattaa pasmat sekaisin yhä uudelleen kunnes totuus välähtää. Onko rituaalikomedia siis myös stand-up tragedia?