“Haluan ihastua vimmaan, jolla työryhmä aihettaan käsittelee ja heittäytyä näytelmän vietäväksi. Sillä juuri minulle tämä esitys on napakymppi”.
Turun Sanomat, Frida Maria Pessi, 9.12.-19)
Keski-ikäiset mutanttininjakilpikonnat on viheliäisen viihdyttävä, äkkisyvä sukellus kimppakämppään viemärissä. Kämpän varjoihin palaa neljä varhaiskeski-ikäistä, jotka pakenevat ihmisyyden haasteita, koska ovat aina kokeneet olevansa mutanttininjakilpikonnia. Nelikko kurkottelee takaisin maailmaan, jossa ihonsa oli vehreämpi, kilpensä ja otsansa kirkkaampia. Mutta kaikkivoipaisuus on katoavaista, pölyyntyneiden actionfiguurien raajat eivät rutisematta taivu – eikä väkivaltaviihde enää karkoitakaan muistoja siitä, mitä oppi-isä sanoi ja mikä ensi-ihastukselle jäi sanomatta. Huuhtooko viemärivesi kilpparikvartetin lopputaistelun silppuriin vai kohti lempeää sukupuuttoa?
Esitys surffaa viemäriaalloilla ysärimuistoja muistuttavien unien ja mutageenimönjässä liukastelevan leikin logiikalla. Sen käänteissä kohtaavat naivistisen ylväs ninjaromantiikka, tilannetajuton sitcom ja musiikkiteatteri, joka sinkoilee heittotähtien lailla grungesta konsolipelisävelmiin, meditaatiosta moshpitiin.
Keski-ikäiset mutanttininjakilpikonnat -työryhmä koostuu 1980-luvun alussa syntyneistä teatterintekijöistä, joita yhdistää lapsuuden häpeämätön kiintymys Teenage Mutant Ninja Turtles -franchiseen ja myöhemmän iän häpeänsekainen kiintymys sosiaalisen väsymyksen aika ajoin houkuttelemaan erakoitumiseen.
”Cowabunga!”
