Timo Väntsi. Kuva: Jesper Dolgov.
Timo Väntsi. Kuva: Jesper Dolgov.

Timo Väntsi

”Sopivan jäykähkö tyyli yhdistettynä erotiikkaan, siinä on saumamme käsitellä vaikeitakin aiheita”

Nukketeatteritaiteilija Timo Väntsi on ottanut Tehtaan näyttämöt haltuun monissa teoksissa, niin ohjaajana kuin esiintyjänä. Jälkimmäisessä tehtävässä hänet nähdään suosionsa ansiosta lisäesityksiä saaneessa Angelika ja kuumat paikat -esityksessä.

Angelika ja kuumat paikat (2023). Kuvassa Timo Väntsi (oik.) ja Merja Pöyhönen. Kuva: Matti Vahtera.

Timo, nukketeatterissa sinua kiehtoo toisaalta nukkejen ja näyttelijöiden yhdistäminen, toisaalta otat mieluusti vauhtia nukketeatterin traditiosta ja kampeat sitä tähän päivään. Nämä kiehtovat asiat tarjonnevat rajattomasti ammennettavaa?

Nukke on kiinnostava, mutta yhtä mielenkiintoinen on usein se ihminen siellä takana. Nukketeatterin perinteiset kerrontamuodot, kuten vaikka käsinukketeatteri, tarjoavat mahdollisuuden pistää sen mielenkiintoisen ihmisen välillä piiloon, esimerkiksi tutun sermin taakse. Tämä vaihtelu: piiloon meno, esilletulo sekä eri kerronnan tasot kiehtovat ja huvittavat edelleen minua.

Angelika ja kuumat paikat (2023). Kuvassa Timo Väntsi (oik.) ja Merja Pöyhönen. Kuva: Matti Vahtera.

Millaisia mahdollisuuksia niihin tarjoaa Angelika ja kuumat paikat? Jotain sellaisia, mihin et ole aiemmin kurkottanut?

Monenlaiset nopeasti vaihtuvat nukketekniikat ovat antaneet mukavasti haastetta. Kehyskertomuksessa olen Madame de Gobelin, jonka roolianalyysiä tehdessäni pähkäilin paljon ”mies naisena”-asetelman ongelmallisuutta ja kliseisyyttä. Löysin avaimen siitä, että roolihahmoni on ensisijaisesti äiti. En mieti hahmoa ensisijaisesti naisena, vaikka äidit kai useimmiten naisia ovatkin. Hän on äiti, joka kiinnittyy menneeseen.

Erittäin hyvä ystäväni paroni von Münchhausen (2016). Kuva: Jussi Virkkumaa.

Nukkeseikkailunne on hurmaavan vanhanaikainen ja campihkö. Millainen tutkimusmatka teillä on ollut kaikkeen tähän ristiriitaiseen, ummehtuneeseen, kyseenalaiseen – ja ihanaan?

Olemme keskustelleet ja kokeilleet, karsineet ja lisänneet. Pohtineet, mitä haluamme tästä ”tunkkaisuudesta” sanoa. Kaikki palaset eivät ole olleet ihan helppoja, kuten vaikkapa meidän valkoisten näyttelijöiden oikeus tuoda lavalle erivärisiä ihmisnukkeja tai luoda kohtauksia, joissa leijuu naishahmoon kohdistuva seksuaalisen väkivallan uhka. Ja kuitenkin tavoitteemme on ollut tehdä tämä kaikki koskettavan komedian kautta.

Ole mun Querelle (2019). Kuva: Milla Järvipetäjä.

Olet luonnehtinut, että komiikka kaikessa kirjavuudessaan on ominta alaasi. Angelika ja kuumat paikat tarjonnee antoisaa tasapainoilua komiikan terällä?

Ehdottomasti, ja siksi halusimme ohjaajaksi Heini Vahteran, joka uskalsi puskea meitä läpi komiikan ja roisiuden, kohti oikeita tunteita.

Millaisia mahdollisuuksia sauva- ja muppetnuket tarjoavat teoksenne tematiikkaan kätkeytyvän kepeän ja kipeän käsittelemiseen? Mahdollisuuksia, joita ei toisin keinoin saavutettaisi?

Sauvanukkejen ilmaisu on ylhäistä, ilmavaa ja tunteikasta, jossain määrin melodramaattistakin. Sopivan jäykähkö tyyli yhdistettynä erotiikkaan, siinä on ollut saumamme käsitellä vaikeitakin aiheita.

H.C. – Poeettinen kohtaaminen Englannissa (2020). Kuvassa Timo Väntsi (oik.) ja Raimo Karppinen. Kuva: Jussi Virkkumaa.

Millaisia taiteellisia löytöjä ja mahdollisuuksia koet niin pitkäaikaisista luottokollegoista kuin uudemmista työtovereista koostuvan työryhmän tarjonneen?

Kannatan sitä, että teatterintekijät sekoittavat omaa tuttua kollegapakkaansa aika ajoin. Kokonaan tai osittain. Nyt varmasti meillä kaikilla työryhmän jäsenillä on ollut ainakin yksi uusi kollegatuttavuus. Hienoa ja rikastuttavaa.

Entä millaiseksi näyttämöksi esitykselle taipuu intiimi vintti? Tarjoaako se jotain erityistä sisällölle ja muodolle?

Esitys sopii Vintille erinomaisesti. Rosoiset seinät, tummat kattoparrut, tiivis katsomo, saapuminen ulkokautta. Kaikki tämä sopii esityksemme kuvitteellisen nukketeatteri Salaisen Rasian romanttiseen maailmaan. Kun aikanaan varmaan keikkailemme toisenlaisissa teatteritiloissa, on mielenkiintoista katsoa sen vaikutuksia esitykseen.

Yksin ihminen (2022). Kuvassa Alma Rajala (vas.), Timo Väntsi ja Tella Vahala. Kuva: Jussi Virkkumaa.

Työskentelit takavuosina Tehtaan teatterinjohtajana, äskettäin aloitit työsi Aura of Puppetsin toiminnanjohtajana. Miltä tuntuu paluu päivätöihin Manillaan, yhä moninaisemmin kuhisevaan taiteilijayhteisöön?

Olen innoissani uudesta työstäni. On ollut kerrassaan mukava palata Manillaan rakkaaseen organisaatioon töihin. Manilla on kehittynyt upeaan suuntaan, ja täällä on monista eri alan tekijöistä koostuva iloinen yhteisö.

Nimi: Timo Väntsi

Syntymävuosi: 1966

Koulutus: Kuvataiteilija 1993, Teatteri-ilmaisun ohjaaja / nukketeatteri 2003

Tärkeimmät teokset: John-Eleanor (Tehdas Teatteri ja HOX Company 2011), Kysymyksiä Karjalasta (HOX Company ja Teatteri Mundo 2018), Erittäin hyvä ystäväni paroni von Münchhausen (Tehdas Teatteri 2016)
Merkittävimmät teatterikokemukset: Nuoruuden kokemuksista Jokiteatterin Linna vuonna 1985. Viimeisimpänä hauska ja filosofinen saksalainen varjoteatteriesitys Schattenwerfer – l’ombre des choses. Ja moni muu.