”Herkkyydessä ja kauneudessa vilahtava räkä toimii tarttumapintana”
Sirpa Järvenpää nähdään ja kuullaan Jeanne d’Arcina, pitämässä pahaa meteliä ja kurkottelemassa nostattavan kauneuden piiriin. Monista Tehtaan esityksistä tuttu Järvenpää tietää, miten odottamattomat käänteet tuovat työhön uutta kipinää.
Jeanne d’Arc Living – PARASTA ELÄMÄNTYYLIÄ!!!!! on ylevää ja karkeaa yhdistävä esitys hurmiosta, vallasta, fanittamisesta ja Jeanne d’Arcista. Mistä idea on syntyjään? Onko sinulla vahva henkilökohtainen kiinnostus d’Arciin?
Idea lähti kolme vuotta sitten, kun juteltiin ohjaaja Louna-Tuuli Luukan kanssa sattumoisin jonkin keikan jälkeen. En muista minkä keikan, harmi. Silloin ei vielä puhuttu kuin ”jostain yhteistyöstä”, Jeanne d’Arc tuli kuvioihin myöhemmin.
Oma suhteeni d’Arciin on kuvailtavissa jokseenkin kuin onnistuneeksi järkiavioliitoksi. Alussa ei oikein tunnettu, mutta nyt kun on pitänyt enemmän tutustua, alkaa toinen vallan viemään mennessään! Tai voin vain puhua omasta puolestani toki.
Ylevää ja karkeaa yhdistävä esitys kutsuu rakastamaan kauneuden ja räkäisyyden lyömätöntä liittoa. Mitkä ovat olennaiset seikat liiton luomisessa?
Täytyy olla välillä pimeää, että tunnistaisi valon. Haha! Vitsillä sisään!
Mielestäni on tärkeää tajuta se karkeuden ylevyys. Tai ylevyys karkeudessa, riippuu sävystä. Olennaista räkäisyyden ja kauneuden liiton luomisessa lie, ettei pelkää tai häpeä kumpaakaan. Antaa tulla, jos siltä tuntuu, yhdessä tai erikseen. Joskus räkäisyys voi olla hyvinkin koskettavaa tai joitain tunnetaajuuksia herättelevää, välillä herkkyydessä ja kauneudessa vilahtava räkä tai muu sävähdys toimii tarttumapintana. Räkäliimana, joku voisi sanoa.
Mitä koet taustasi punk-solistina antavan elektropunkfantasialle teinistä, jolle puhuivat enkelit ja jota sotilaat kuuntelivat? Tarjoaako esitys uusia mahdollisuuksia yhdistää näyttämötaiteellista ja musiikillista osaamistasi?
Itselleni on joskus hankalaa saada repliikkejä sopimaan suuhun niin, että ne kuulostaisivat luontevalta. Varsinkin jos kieli on vanhahtavaa ja kirjakielistä. Tarkkasilmäinen ja -korvainen työryhmä huomasi tämän, ja huomasi myös että Jeannen siteeraukset tulevat suustani ulos helpommin kun ajattelen niitä laulujen sanoituksina.
Esityksessä käytettävät kappaleet, biisit, eivät välttämättä ole erillisiä kappaleita perinteisessä mielessä, vaan vapaammin tulkittavissa olevia hetkiä äänen ja musiikin kanssa.
Jos katsotaan laajemmin, mitä olennaista koet esityksen kertovan Sirpa Järvenpään näyttämöajattelusta?
Jonkinlaista yritystä vilpittömyyteen? Siis esiintyjänä. Näin ympäripyöreästi vastattuna. On myös tärkeää että on työympäristö, jossa saa kyseenalaistaa ja kysellä, lavalla hukassa oleminen vie pohjan varmuudelta. Tämä on muodostunut luultavasti siitä, että on saanut testailla ja töpeksiä. Vaikka on tehnyt usein mieli vain lipua harjoituksista ja toisten katseiden alta pois, kun oma tekeminen tuntuu notkealta kuin puupökkelö, on ollut pakko vain jatkaa ja kokeilla ja notkeuttaa. Sitä kautta on yleensä löytänyt luontaisimman ja hetkelle sopivan tavan tehdä.
Ja vaikuttaahan näyttämöajatteluuni myös muiden esitysten katsominen! Tietty!
Olet työskennellyt lukuisissa TEHDAS Teatterin produktioissa. Mahdollistaako tutussa ympäristössä työskenteleminen yhä uusia löytöjä ja oivalluksia?
Ainakin se luo rentoutta olemiseen, kun on tutut ihmiset ja paikat. Jää energiaa työhön, kun ei tarvi jännittää uusia ihmisiä, heh! On ollut hauska nähdä, miten yksi tila taipuu moneksi. Ja on jännittävää miten eri työryhmät näkevät tilan eri tavoin. Lavastajamme Virpi intoili salin karheuksista, seinien rosoista ja korkeasta katosta palkkeineen.
Edellinen työsi Tehtaalla oli koko perheen esitys Koira nimeltään Kissa tapaa kissan. Pitääkö eri ikäisille ja kokoisille yleisöille esiintyminen yleisösuhteen valppaana?
Pieni ja lähellä oleva yleisö on aika intiimi ja näin ollen jännittävämpi kuin kaukana istuvat päät, joiden kasvoja ei näe. Itselleni ei ole aina helppoa ottaa yleisön jäseniin katsekontaktia, mieluummin kelluisin omissa kuvitelmissani, heh. Mutta kun kyseessä on pieni yleisö, jossa lapsia on paljon, olisi julmurimaista puhua yli ja ohi. Riippuu tietenkin roolista.
Näyttämöllä sattuu ja tapahtuu, onnettomuuksiakin. Arabialaisen yön ensi-ilta siirtyi keväällä 2017, kun loukkasit jalkasi enskan kynnyksellä. Onko tuollainen yllättävä käänne muokannut ajatteluasi siinä, miten hetkessä tapahtuvaa elävä taide onkaan?
Juu! On ollut murtumaa, lihaksen repeytymistä ja selän kosahtamista. Ja kaikki juuri ennen ensi-iltaa tai esityskauden alkua! Ja korona, tarviiko edes mainita? Mainitsin silti.
Onneksemme TEHDAS Teatteri on yleensä pystynyt järjestämään ja luovimaan aikatauluja siten, ettei tehty työ ole mennyt hukkaan. Ei ole itsestäänselvyys kaikissa teattereissa moinen.
Loukkaantumisten myötä muu työryhmä on ottanut painoa kantaakseen, jotta keksittäisiin tapa saada esitys esityskuntoon uudella ratkaisulla. Joskus ratkaisut, joihin on päädytty, ovat saattaneet tuoda esitykseen jopa lisää kipinää.
Esitys kuvailee Jeannea suurisuiseksi ja jumalallisen vimmatuksi teiniksi. Mitä näyttämötaiteilijat voisivat oppia teineiltä?
Se ihana epäsovinnaisuus ja häpeämättömyys. Se mitä ollaan, ollaan täpöllä, ja sitten vaihdetaan jos siltä tuntuu, ja ollaan taas täpöllä sitä seuraavaa! Puhumattakaan tietysti siitä, että nykypäivän teinit vaikuttavat jokseenkin ajattelevaisemmilta kuin mitä itse oli, ah!
Onko tämä esitys ehtinyt lietsoa ajatuksia seuraavista näyttämötaiteellisista haaveista ja tavoitteista?
Ensi-illan myllerryksessä ei ehi miettimään tulevaisuutta! Tulee mitä eteen tulee, ja jos ei tule niin yritän ottaa kiintopisteen.
Nimi: Sirpa Järvenpää
Syntymävuosi: 1986
Koulutus: Turun Taideakatemian nukketeatterilinja, ompelijan kisälli
Tärkeimmät teokset: No eihän sellaisia voi nimetä! En keksi edes mitään vitsiä tähän.
