”Vintti on ihannetila, kuin maja korkealla puussa”
Perrine Ferrafiat ja Mila Nirhamo tunnustautuvat pienten tilojen rakastajiksi. Tehtaan
Vintillä nähtävä Susi pöksyssä kutsuu lapsiyleisöt pohtimaan, mitä pelosta
vapautuminen aiheuttaa.
TeatteriQo tekee poeettis-poliittista nykynukketeatteria. Mikä on keskeistä näyttämötaiteenne poeettisten ja poliittisten elementtien ja tasojen kohtaamisessa?
Perrine: Meidän ensimmäinen yhteinen teos Kuin kala kuivalla maalla kertoi ajankohtaisen poliittisen tarinan maahanmuuttajapojasta. Esityksen tapa käsitellä päivänpolttavaa asiaa pienen pojan näkökulmasta johti sivulliseen katseeseen ja runolliseen ilmaisuun. Se kosketti meitä. Siitä lähtien TeatteriQo:n esityksissä poliittisia aiheita on lähestytty inhimillisen kokemuksen kautta, valitsemalla yksityiskohdat ja näkökulma. Siitä syntyy runollinen ote esityksissämme. Poliittisen ja poeettisen kohdatessa valottuu jotain uutta, uusi näkökulma tai kokemisen tapa.
Lähestyttekö jokaista teostanne mahdollisuutena selvittää jotain uutta siitä, miten poeettinen ja poliittinen voivat nykynukketeatterissa kohdata?
Mila: Lähdemme tekemään esityksiä jostain, joka sai meidät kipinöimään, jota me haluamme syventää ja jakaa yleisön kanssa. Poeettinen ja poliittinen kohtaavat väistämättä uudella tavalla aiheen myötä. Tämä voi tulla suoraan esityksen aiheesta kuten käsitellessämme Hannah Arendtin filosofiaa tai Elvi Sinervon elämää. Mutta käsityksemme poliittisuudesta on laajempi, se ulottuu kaikkeen ihmisten väliseen kohtaamiseen tai kohtaamattomuuteen. Ystävyyden, naapuruuden ja monimuotoisuuden käsittely ovat yhtä lailla poliittisia.
Perrine: Myös teatterin tekemisen muoto on esteettinen ja poliittinen kannanotto. Pieni asuntovaunulla kiertävä Karavan-näyttämö on syntynyt ajatuksesta, että haluamme viedä esityksiämme syrjäkylille ja lähiöihin, ihmisten arjen keskelle. Se on poliittinen teko ja samalla vaunu herättää mielikuvia ja unelman vapaudesta.
”Yhteiskunnalliset ja filosofiset kysymykset ovat lasten asia”, julistaa Susi pöksyssä -promoteksti. Noiden kysymysten käsitteleminen lapsiyleisöjen kanssa tarjonnee avartavia ja riemukkaita mahdollisuuksia?
Mila: Me toivotaan, että lastenesitykset resonoivat yleisössä niin tunteen kuin ajattelunkin puolella. Esitykset ovat lähtökohta keskustelun aloittamiselle lasten kanssa. Se on riemukasta! Luomme teoksen kautta tilaa yhteiselle ajattelulle ja tekijöinä iloitsemme mahdollisuudesta kuulla lapsia. Yhteinen ajattelu on moniäänistä, ilman valmiita vastauksia. Mahdollisten maailmojen kuvittelu ja toisten kuunteleminen ovat keskiössä. Koulu- ja päiväkotiryhmille tarjoamme usein jatkomateriaalia ja kannustamme aiheiden käsittelyyn omassa tutussa ryhmässä. Sunnuntaiesitysten jälkeen yleisö voi jäädä keskustelemaan esityksen herättämistä ajatuksista. Filosofisella otteella pohditaan: Mitä pelko on? Missä se tuntuu? Mistä se syntyy? Tarvitaanko pelkoa johonkin? Pelkäävätkö aikuiset vai lapset enemmän? Keskustelu etenee paikalla olevien lasten ja aikuisten pohdintojen myötä.
Esityksessä sutta pelkäävän metsäyhteisön elämä kääntyy päälaelleen, kun susi laskeutuu alas kallioltaan eikä olekaan mitään pelättävää. Pelon käsitteleminen on aina kutkuttavaa näyttämötaiteessa. Se lienee myös antoisa teema lapsiyleisön kanssa?
Perrine: Pelko on osa ihmisen elämää. Se on tärkeä, mutta ristiriitainen tunne, joka voi suojata meitä tai kahlita meitä. Käsikirjoitusta luodessa tutkimme jokaista kohtausta sen suhteessa pelkoon. Se loi esityksen kaaren ja tunnelman.
Mila: Lapset ovat tosi sensitiivisiä ympäröivälle pelolle. Pelko on lapsille tuttu ja tosi konkreettinen tunne, kuten pimeän tai vaikkapa ukkosen pelko. Mutta lapset aistivat myös sanoittamatonta yhteisöllistä pelkoa liittyen esimerkiksi sotaan, ilmastonmuutokseen, köyhyyteen.
Perrine: Esityksessä katsellaan pelkoa yhteisön näkökulmasta ja pohditaan, mitä pelosta vapautuminen aiheuttaa. Esityksellä on annettavaa eri-ikäisille lapsille ja oma tasonsa aikuisille. Uskomme esityksen herättävän keskustelua myös perheissä.
Esitys perustuu ranskalaiseen anarkistiseen lasten kuvakirjasarjaan. Millaista dialogia koette alkuperäisteoksen ja esityksen käyvän?
Mila: Alkuperäisteos innosti ja ilahdutti meitä ja sytytti halun sovittaa se näyttämölle. Kuvakirjan tarinankerronta on kuitenkin hyvin erilaista kuin näyttämöllä. On omanlaisensa käännöstyö dramatisoida kuvakirja näyttämötapahtumiksi. Miten poimitaan, valitaan olennaiset hahmot ja kohdat niin, että tarina tulee kerrotuksi ja sen tunnelma säilyy. Nukketeatteri on visuaalinen kerronnan muoto, mutta toisella tavalla. Näyttämökuvat ovat pelkistetympiä, mutta liike, rytmit ja nuketus ottavat roolin, joka kuvakirjassa on piirretyillä yksityiskohdilla.
Susi pöksyssä nähdään Vintti-näyttämöllä. Mitä kaikkea intiimi Vintti tarjoaa teokselle?
Perrine: Olemme pienien tilojen rakastajia. Läheisyys yleisön kanssa ja meidän taipumus herkutella yksityiskohdilla sopivat tälle esitykselle. Intiimi Vintti on ihannetila. Se on kuin maja korkealla puussa. Siinä on lapsuuden ilo, majapaikka, jossa on piilossa ja turvassa.
Mila: Ja esityksen lavastaja Anna Uschanov oli niin kiitollinen puisesta katosta, luonnon materiaalista, joka on myös lavastuksessa.
Nimi: Perrine Ferrafiat
Syntymävuosi: 1985
Koulutus: Ranskan kirjallisuus (FM), nukketeatteritaiteilija (AMK)
Tärkeimmät teokset: VSKNHA (TeatteriQo 2020), Tea for Two (TeatteriQo 2022), Kerällä (TeatteriQo 2024)
Merkittävimmät teatterikokemukset: Näin Agnès Limbosin esineteatteriesityksen Dégage petit! eli Häivy pikkuinen!, kun olin juuri aloittanut nukketeatteriopinnot. Esitys on järisyttänyt käsitykseni teatterista, sen leikkisyys ja vakavuus kulkevat edelleen mielessäni. Compagnie à:an La chambre 26 asuntovaununäyttämöllä oli täynnä herkullista tarkkuutta ja DIY-henkeä.
Nimi: Mila Nirhamo
Syntymävuosi: 1973
Koulutus: Nukketeatteritaiteilija (AMK), lastentarhanopettaja
Tärkeimmät teokset: Pilvien paino (TeatteriQo 2019), Tea for Two (TeatteriQo 2022)
Merkittävimmät teatterikokemukset: Vaikea valita kun on niiiin paljon nähnyt esityksiä! Uskon että lapsuuden taidekokemukset ovat olleet erityisen merkittäviä ja siellä inhimillisyyden, naurun ja kyynelten mestari Chaplin, johon voin palata aina uudelleen.