”Toisin katsominen on selviytymiskeino, välttämättömyys”
Käsikirjoittaja, ohjaaja ja esiintyjä. Ishmael Falke on kaikkia näitä Extra-neitsyt evankeliumissa, joka tarttuu seksilelut välineinään Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin.
Poliittisessa esineteatteriesityksessäsi seksilelut kertovat absurdin kärsimysnäytelmän. Syntyikö ensin ajatus esityksestä Palestiinan ensimmäisestä ja viimeisestä seksilelukaupasta, vai keksitkö ensin, että seksilelut olisivat kiinnostava elementti esineteatteriesitykseen?
Tämä esitys on kuin katukoira, sillä on monta mahdollista isää. Yksi niistä on tuo seksilelukaupan tarina, jonka kuulin Palestiinassa. Toinen oli havainto siitä, että seksilelut ovat itsessään nukketeatteria; ne ovat materian ja idean yhdistelmä, joka liikkuessaan luo uutta, enemmän kuin osiensa summa. Kolmas isä oli mun henkilökohtainen historia miehitystä vastustavana aktivistina. Neljäs taisi olla viime vuosien arabian kielen opintoni ja niihin liittyneet asiat. Oli kai niitä muitakin. On vaikea sanoa kuka isistä tuli (anteeksi tuplamerkitys) ensin. Oli kuuma päivä kadulla. Sitten oli vielä epäpyhä henki, joka kauan jankutti mulle, että tee nyt Palestiina-Israel-aiheinen esitys.
Seksilelukaupan mahdoton tositarina toimii juonellisena alustana käsitellä Israelin ja Palestiinan välistä konfliktia. Avasiko tarina ja lähestymistapa sinulle uutta sen käsittelemiseen?
Tämä esitys käsittelee konfliktia siltä paikalta, missä tällä hetkellä olen. Ehkä se kertoo tietystä epätoivon pisteestä, mihin saavuin, mutta tällä hetkellä juuri tuon seksilelukaupan tarinan absurdismi ja seksilelujen tuoma karnevalistisuus on se, millä koen saavani otteen tästä. Etsin ja muotoilen jatkuvasti omaa paikkaani suhteessa synnyinmaani historiaan ja nykypäivään. Tätä kompleksisuutta yritän esityksessä purkaa hulluuden ja groteskiuden kautta, koska järjellä ja nätisti se ei enää onnistu.
Esitys myös tarkastelee yleismaailmallisemmin politiikan ja seksin epäpyhän liittoa. Esityksen työstäminen lienee tarjonnut hersyviä löytöjä siitä, miten tuota liittoa voi valitsemillasi keinoilla ja välineillä käsitellä?
On kulttuurisidonnaista kuinka paljon esimerkiksi valtiotason politiikassa käytetään seksin termejä, hepreaksi ja arabiksi ainakin enemmän kuin suomeksi. Extra-neitsyt evankeliumissa keskityin lähinnä siihen kansan aforismiin, jonka mukaan johtajat (varsinkin meillä päin Luvatussa Maassa) ovat kusipäitä. Heidän kirjoittama historia, sanan valitettavassa merkityksessä His-story, on kyrpien historia. Olisi hauska katsoa piirrettyjä, joissa kyrvät pamputtavat toisiaan kuoliaiksi. Mutta valitettavasti me ollaan kyrpien panttivankeina siinä piirretyssä, eikä se enää naurata.
Kuinka latautuneita esineteatterin välineitä seksilelut nykypäivänä ovat? Miten latautuneiksi ne ovat osoittautuneet verrattuna aiempiin teoksiisi?
Seksilelut ovat provosoivia, mutta ne ovat kuitenkin vain kulissia tässä esityksessä. Ne ovat hauskoja, (meidän kulttuurissa) muka-kiellettyjä muka-tabun ilmentymiä. Extra-neitsyt evankeliumissa päästään myös tämän kulissi-provokaation toiselle puolelle ja kohdataan oikeaa provokaatiota: loputonta sodan ja miehityksen todellisuutta. Otan esityksissäni usein jonkin symbolin ja lataan se niin sanotusti väärällä tavalla. Tuntemattomassa leijonassa Suomen Leijona ei ollutkaan Väinämöisen, Rokan ja Kekkosen sekoitus vaan pelkkä mamu; Extra-neitsyt evankeliumissa seksilelut eivät ole Venuksen, Eroksen ja nymfien tislattu kiima vaan historian väkivaltaisia johtohahmoja. Molemmissa tämä symbolien väärä lataus paljastaakin niiden aitoa luonnetta.
Millaisia mahdollisuuksia Vintti-näyttämö tarjoaa juuri tälle esitykselle?
Puhutaan vintistä, ja teknisesti Manillassa se on vintti, mutta fiilis siellä on enemmän kuin pommisuojassa, betoninen ja ahdas – mikä on tämän esityksen kannalta oikein hyvä! Siinä ollaan esiintyjä ja yleisö lähempänä toisiamme ja asteen verran haavoittuvampia.
Olet useissa soolotöissäsi sekä käsikirjoittaja, ohjaaja että esiintyjä. Millaista tasapainoilu tehtävien välillä sinulle on? Mikä sinulle on asetelmassa erityisen antoisaa?
Ei ole minkäänlaista tasapainoilua. Teen näitä tehtäviä enimmäkseen samanaikaisesti: käsis-, ohjaus- ja esiintymis-Ishmaelit saavat leikkiä ja tapella keskenään. Erityisen antoisaa tässä asetelmassa on sen vauhti. Pystyn tuottamaan matskua ja myös viimeistelemään sitä todella nopeasti. Mutta – ja tämän olen vuosien varrella kantapään kautta oppinut – kutsun noiden Ishmaelien ympärille joukon viisaita, osaavia henkilöitä: dramaturgin, vierailevat ohjaajat sekä visuaalisuuden ja audiollisuuden suunnittelijat. Ilman heidän taiteellisia paikannussignaalejaan olisi niin yksi kuin satakin Ishmaelia aivan hukassa.
”Niin se vain on – maailmankaikkeus nukketeatteriesityksenä” on analyyttinen ja leikkimielinen esseekokoelma ja podcastsarja, jossa katsot tuttuja asioita ja ilmiöitä vähän toisin, niin yhteiskunnallisesta kuin nukketeatterin näkökulmasta. Mikä on sinulle olennaista toisin katsomisessa? Leikkimielisyyden säilyttäminen ainakin?
Leikkimielisyys joo, mutta toisin katsominen on enemmän – se on selviytymiskeino, välttämättömyys. Millä tahansa elämän osa-alueella näkökulma lukitsee katsojan tiettyihin kuvioihin. Jos halutaan päästä eteenpäin – olkoon se suurissa tai pienissä, poliittisissa tai henkilökohtaisissa kysymyksissä – on pakko ripustaa kuva ylösalaisin, soittaa vinyyliä taakse päin tai meidän tapauksessa rakentaa esitys toisin. Otetaan esimerkiksi lause ”Yleiskuva tarkisti menneet”, josta voi sen kirjainten eri lukemisjärjestyksellä saada ”Savukylki teatterin siemen” tai ”virkistysalue nekin teemat”. Tai vaikka ”Ekstra neitsyt evankeliumi”. Mutta se on kyllä niin epätodennäköinen lause, että sitä tuskin kukaan käyttäisi missään.
Katsotko juuri tällä hetkellä jotain asiaa, ilmiötä ja/tai materiaalia toisin, pohtien olisiko siinä/niissä potentiaalia johonkin tulevaan esitykseen?
Ajankulkua! Kerron jonkun ajan päästä lisää.
Nimi: Ishmael Falke
Syntymävuosi: 1977
Koulutus: Teatteri-ilmaisun ohjaaja (nukketeatteri)
Tärkeimmät teokset: Väistämätön (Grus Grus Teatteri 2020), Full Measures (Tehdas Teatteri ja Grus Grus Teatteri 2019), Uutiset 2.0 (Grus Grus Teatteri 2018), Tuntematon leijona (Tehdas Teatteri ja Grus Grus Teatteri 2018), Näkymättömät maat (Grus Grus Teatteri 2015)
Merkittävimmät teatterikokemukset: Niitä on paljon. Muistellessa huomasin, että parhaimmat esityskokemukset ovat ne, jotka muistan huonosti. Joudun kertomaan niistä itselleni ja muille uudelleen ja uudelleen, ja jokaisella kertomisella esityskokemus paranee. Sillä ei vain ole enää luultavasti paljon tekemistä alkuperäisen esityksen kanssa.
