1-Emma-väri-(1)_mikaelkarkkonen_vweb

Emma Castrén

”Inhimillinen käyttäytyminen ei-inhimillisessä ympäristössä on väistämättä huvittavaa”

The Gynecologist vie miimiselle tutkimusmatkalle kehon sisäiseen maailmaan. Konseptin takana on näyttelijä ja teatteritaiteilija Emma Castrén.

The Gynecologist operoi kahdessa tilassa ja mittakaavassa tarkastellen ekokatastrofia hysteroskoopilla eli kohduntähystimellä, luoden rinnastuksia ilmastonmuutoksen ja endometrioosin välille. Mikä sinua taiteellisesti erityisesti kiehtoi konseptia luodessasi?

Esityksen ideointi alkoi jo 2017 hyvin henkilökohtaisesta lähtökohdasta, kun minulle iski valtava ilmastoahdistus ja suorastaan eksistentiaalinen kriisi. Samoihin aikoihin kävin itse paljon gynellä tutkittavana. Aina gynellä mietin että mitähän ne siellä sisällä näkee. Siinä lähti mielikuvitus laukkaamaan, ja eräänä yönä näin unta siitä, että olin tutkija joka sukeltaa kehon sisälle. Aika kliseinen ja raivostuttava stoori, mutta näin se idea tuli! Se oli hetki, jonka muistan edelleen hyvin. Ajattelin: tässä on tarina, jonka haluan näyttämöllistää. Idea on pysynyt mukanani siitä lähtien, eikä sen ajankohtaisuus tai relevanttius ole hävinnyt. Päinvastoin.

Kiehtovinta oli aihetta tutkiessaan oivaltaa, miten yksinkertaiseen muotoon oli mahdollista kiteyttää valtavan monimutkaisia ja hurjia ilmiöitä. Kohtu oli Äiti Maa. Endometrioosi oli ilmastonmuutos ja massasukupuutto. Naistentaudeista endometrioosi valikoitui esityksen lääketieteelliseksi metaforaksi, sillä endometrioosin diagnosointiin kuluu kauan aikaa, jopa 7-9 vuotta. Se myös vaikuttaa niin paljon potilaan elämään, ettei sitä voi sivuuttaa, vaan on tehtävä aktiivisia toimia jotta elämä on mielekästä. Myös ilmastonmuutoksen tosissaan ottamiseen yhteiskunnan läpileikkaavalla tavalla on tuntunut kuluvan liian pitkään, vaikka aiheesta onkin ollut tutkittua tietoa, ja vaikka se vaikuttaa elämäämme jo nyt kauhistuttavilla tavoilla. Se on jännä.

Kun ihmistä kohtaa käsittämätön murhe, surutyössä on eri vaiheita. Ne antoivat inspiraatiota ja dramaturgista selkärankaa. Prosessin myötä oli pakko lähteä yksinkertaistamaan koska materiaalia oli paljon ja tasot risteytyivät isosti. Oli löydettävä kirkas ja ymmärrettävä tarina, jotta nämä tasot keskustelisivat mahdollisimman selvästi keskenään, ja jotta tarinaa olisi helppoa seurata. Oli otettava sellainen lapsen armoton, mutta vilpitön katse, joka kysyy: Miten tämä voi olla näin?

 The Gynecologist (2022): Dr. Freon kurkkaa munanjohtimeen. Kuva: Jussi Virkkumaa.

Aiheeseen liittyy tieteellistä termistöä, esitys on sanaton. Tämä lienee houkuttelevia haasteita ja mahdollisuuksia tarjoava seikka?

Termistön osaaminen ei ole millään lailla edellytys ymmärtää esitystä. Onkin loistava lähtökohta esittää kysymyksiä ja hahmottaa tätä tieteen kieltä taiteen keinoin. Samalla kun tiede herättää minussa valtavaa uteliaisuutta, herättää se myös hämmennystä ja sitä kautta tyhmyyden tunnetta: en ymmärrä tästä mitään.

Se on hauskaa kun saa oppia uutta! Esityksen käsiohjelman keskiaukeamalla onkin fyysisen todellisuuden havainnollistava anatomiakartta termeineen ja Dr. Freonin reitti kehon sisällä.

Paljon on puhuttu tieteen ja taiteen yhdistämisestä. Paljon myös sanotaan, että ”taide tutkii”, jota ohjaa varmasti rakenteet. Rakenteet ja valta vaikuttavat siihen kuinka puhumme taiteesta. Se on hyvä että taide tutkii, mutta koen taiteen merkityksen olevan taiteessa itsessään. Taiteen tehtävä ei ole välttämättä aina tutkia tai väittää. Taiteella on tinkimätön itseisarvo.

Kerrohan jotain Dr. Freonista. Onko hän täysin tähän esityskonseptiin luotu hahmo vai onko hänellä tai jollain osasillaan pidempi historia?

Dr. Freon on asiansa osaava lääkäri ja tutkija, mutta hieman tunnekylmä tyyppi. Hahmo on luotu tähän esityskonseptiin, mutta ottaa inspiraatiota aidoista kohtaamisista, ja luulen monen pystyvän tunnistamaan sen kiusallisen fiiliksen kun tunnekylmä ammattilainen katsoo kirjaimellisesti pintaa syvemmälle eikä näe siellä mitään ihmeellistä. Tai jos näkee, niin miten? Ja kuinka hoidetaan oireiden syy? Dr. Freon on rohkea ja kunnianhimoinen eikä pelkää ottaa asioista selvää. Hänellä on kuitenkin vanhakantainen tapa katsoa kehon maantiedettä, eikä hän ensiksi näe oman toimintansa vaikutuksia. Matkan aikana Dr. Freonin maailmankuva muuttuu.

Nimi ”Freon” tulee sanasta freoni jota käytetään puhuttaessa CFC-yhdisteistä. Näitä yhdisteitä oli aikanaan kylmälaitteissa, ponnekaasuna sumutinpulloissa ja vaahtomuoveissa. Freonit tuhoavat ilmakehän otsonikerrosta. Tämä säikäytti 80-luvulla – kun yhdisteiden käyttöä rajoitettiin kansainvälisin sopimuksin, reikä otsonikerroksessa pieneni ja näiden aineiden pitoisuudet ilmakehässä saatiin laskuun. Onneksi osattiin kuunnella tutkijoita! Konkretiaa ja tekoja!

The Gynecologist (2022): Dr. Freon poraa kohdunseinämää. Kuva: Jussi Virkkumaa.

Esityksessä audiovisuaalinen suunnittelu yhdistyy tarkkaan miimiseen näyttelijäntyöhön, perinteinen fyysisen ilmaisun traditio moderniin tarinankerrontaan ja tiede taiteeseen. Onko sinulle taiteilijana olennaista tasapainoilla eri keinojen välillä, etsiä teoksillesi oma tyylilajinsa?

En osaa kokonaisvaltaisesti vastata tähän, sillä tämä on ensimmäinen henkilökohtaisesti luotsaamani teos, joten tietynlaista praktiikkaa ei ole kerennyt vielä syntyä. Teatterissa moni taiteenlaji kuitenkin luo yhdessä kokonaisuuden ja minulle olennaista onkin juuri yhteistyö. Tyylilajin määritteleminen tai siitä keskusteleminen on fiksua kun etsitään työryhmän yhteistä kieltä. Tyylilajin puhtauden noudattaminen onkin sitten erillinen keskustelun aihe. Voi olla vapauttavaa irtautua konventioista kun ollaan samalla sivulla siitä, mitä tarinaa kerrotaan.

 Agnes (2021): Kuvassa Roosa Söderholm ja Emma Castrén. Kuva: Karri Lämpsä.

The Gynecologist lähestyy vakavia asioita komediallisesti. Mahdollistaako esitys komiikan kannalta uusia kiinnostavia löytöjä ja kokeilumahdollisuuksia? Onko komiikka tasolla tai toisella aina läsnä työskentelyssäsi?

Kuten kaikessa sanattomassa fyysisessä teatterissa, myös tässä komiikan taso löytyy leikistä ja sopimuksista. Leikitään, että minulla on kädessäni pora, työnnän sen kohdun seinään ja saan siitä koepalan mukaani. Koepalan irrottamisesta lähtee hauska ääni. Kyseessä ei ole mikään yksilöllisen älyn koettelemus, jolle voi omahyväisesti ja ylemmyydentuntoisesti nauraa. Komiikka ei ole itsessään pyrkimys, mutta inhimillinen käyttäytyminen ei-inhimillisessä ympäristössä on väistämättä huvittavaa. Tarinassa on myös vahva dramaattinen pohjavire, joka koskettaa.

Työryhmästänne jokainen työskentelee ensimmäistä kertaa Tehtaalla. Millaiseen dialogiin Tehtaan Vintti-näyttämö käy esityksenne sisällön ja muodon kanssa?

Taitaa tosiaan olla näin, että ollaan kaikki ekaa kertaa töissä Tehtaalla. Matka Vintille on itsessään kuin menisi kehon sisälle, portaita ja käytäviä pitkin. Esitys on suunniteltu melko intiimiin blackbox-teatteritilaan, ja tähän Vintti sopii aivan mainiosti.

Näen Löylylyylit-ryhmänne Saunaesityksessä temaattisia yhtymäkohtia The Gynecologistiin. Molemmissa yksityinen ja intiimi kohtaa ison jaetun mittakaavan, onhan sauna myös sekä intiimi tila että jaettu heimokokemus. Toki yksityisen ja jaetun limittyminen on aina näyttämötaiteessa läsnä, mutta onko tuo rajankäynti sinulle teosten sisältö- ja muotovalinnoissa keskeistä?

Hankalasti aseteltu kysymys, koska siinä on itsessään jo vastaus! Kyllä koen tärkeäksi sen, että sisältö ja muoto ovat dialogissa isompaan mittakaavaan, vaikka aihe olisi yksityinen. Ja toisinpäin – mikäli aihe tai lähtökohta on esimerkiksi yhteiskunnallinen, on tärkeää löytää sieltä se yhteiskunnan aines: ihminen ja sen tunteet, ajatukset.

Saunaesitys (2019). Kuvassa Löylylyylit eli Roosa Söderholm, Myy Lohi, Emma Castrén, Anni pesonen ja Tuuli Kainulainen. Kuva: Mitro Härkönen.

Onko The Gynecologist ruokkinut ajatuksia mahdollisista tulevista taiteellisista edesottamuksista? Vai jos onkin, onko niiden sanallistaminen aiheellista – ja mahdollista – vasta tämän enskan jälkeisessä elämässä?

Olen sanonut monelle ystävälle, että jos alan tämän jälkeen heti tekemään seuraavaa sooloa, on heidän tultava estämään. Tämä on ainutlaatuisuudestaan ja hauskuudestaan huolimatta ollut tosi työlästä, kun on ollut niin monta hattua päässä ja olen tehnyt monia asioita ensimmäistä kertaa. Mutta taiteellisia ideoita kyllä piisaa, kyllä ne johonkin valuu!

Nimi: Emma Castrén

Syntymävuosi: 1992

Koulutus: École Internationale de Théâtre Jacques Lecoq & Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Näyttelijäntaiteen maisteriohjelma

Tärkeimmät teokset: Kaikista tärkeistä muutaman mainitakseni: Agnes, ohj. Juha Hurme (Kuopion Kaupunginteatteri, 2021), Oresteia, ohj. Mikko Roiha (Vapaa Teatteri, 2018), Suomi 100 000 vuotta -iltamakiertue (Teatterikorkeakoulu, 2017), Caterpillars (Kallo Collective, 2014)

Merkittävimmät teatterikokemukset: Kristina från Duvemåla (Svenska Teatern, 2012), The Pianist (Circo Aereo & Thomas Monckton, 2013), Fragments (Bouffes du Nord -teatterissa Pariisissa, 2015)

Valtteri Lipasti

”Kuin J. Springsteen löisi kättä Bruce Karjalaisen kanssa!” Tehtaan väkeä -taiteilijahaastatteluiden sarjassa muusikko Valtteri Lipasti,…

Hanna-Reetta Schreck

”Omakuva muuntuu kaiken aikaa ja sillä on oikeus muuttua” Omakuva-esityksen taiteilijaryhmä työskentelee Tehtaalla ensimmäistä kertaa.…

Lee Lahikainen

”Hahmoja voi repiä ja tulostaa joka esitykseen uusia” Päitä pudotteleva kostokuvaelma Jeanne de Clisson rantautuu Tehtaan aulaan.…

Johanna Latvala

”Jokainen teos synnyttää oman, juuri sille tarkoituksenmukaisen taiteenlajin” Yksin ihminen -esityksen scifi-nukketeatterinäyttämön on lavastanut Johanna…

Emma Castrén

”Inhimillinen käyttäytyminen ei-inhimillisessä ympäristössä on väistämättä huvittavaa” The Gynecologist vie miimiselle tutkimusmatkalle kehon sisäiseen maailmaan. Konseptin…

Sirpa Järvenpää

”Herkkyydessä ja kauneudessa vilahtava räkä toimii tarttumapintana” Sirpa Järvenpää nähdään ja kuullaan Jeanne d’Arcina, pitämässä…

Alma Rajala

”Meillä on käsissämme jotakin aivan ainutlaatuista!” Tehtaan väkeä esittelevässä taiteilijahaastatteluiden sarjassa ensimmäisenä vuorossa on Huoneiden kirja -suurteoksen…
Close Menu