”Bouffon saa ihmisistä niin suurta hupia, että se on melkein liikuttavaa”
Syyskauden alkajaisiksi Jokistudion ottavat haltuunsa klovnien groteskimmat, synkemmät serkut. Riina Tikkasta viehättää Bouffon-klovneriassa ilmaisun rajattomuus.
Olet taiteilijana tutkinut erityisesti nukketeatterin ja fyysisen teatterin rajapintoja. Millainen tuo tutkimusmatka on tähän mennessä ollut? Millaisia olennaisia löytöjä noilta rajapinnoilta olet tehnyt?
Nukketeatterilinjalla Taideakatemiassa ja Institut del Teatressa Barcelonassa opintoihin sisältyi paljon fyysistä teatteria, esim. Commedia dell’Artea, miimiä, ekspressiivisiä naamioita ja klovneriaa. Nukketeatteriopettajia vieraili ympäri maailmaa, ja sainkin aika laajan opetuksen kaikista hienoista eri nukketekniikoista (ja opetustyyleistä). Varsinkin italialaisen Pulcinella-mestarin Bruno Leonen työpaja teki vaikutuksen, koska tyylilajissa rytmi ja liikkeen suunta ja artikulaatio olivat niin isossa osassa nuken toimivuutta. Lounaan jälkeen Bruno laittoi salivalot pois päältä ja meni pariksi tunniksi nukkumaan lattialle, ja me opiskelijat seurasimme esimerkkiä. Lepo tuli tarpeeseen, koska käsinukkejen nukettaminen oli aivan helvetin vaikeaa, vaikka se näytti niin vaivattomalta ja naurettavan helpolta. Artikulaatiolla ja rytmin variaatioilla ja hallinnalla pääsi lopulta pitkälle käsinukeilla ja kaikissa fyysisen teatterin lajeissa, ja sen jälkeen kaikki nukettaminenkin tuntui rennommalta.
Itseäni helpotti fyysisen teatterin opintojen yhteydessä yrittää ymmärtää nukkea oman fyysisyyteni kautta. Viimeksi Talvisirkus Filmissä nukettamani hybridinukke oli yksi fyysisesti haastavimmista ja kiinnostavimmista töistäni viime aikoina. Esitysmäärä oli valtava, ja nukke oli aika kokonaisvaltainen hahmona. Siinä korkkarit jalassa takakenossa Erkko-salin poikki edestakaisin juostessani ja keksittyä kieltä yleisölle huutaessani tuli sellainen olo, että kyllä mä olen tätä varten harjoitellut aika monta vuotta, mutta toisaalta myös ymmärsin nukesta ja omasta kehostani jotain uutta joka esityksessä. Klovnien ja bouffonien suhde esineisiin tai nukettamiseen on tosi kiinnostava aihe, ja sitä olisi kiva tutkia lisää.
Entä millainen tutkimusmatka noille rajapinnoille onkaan Business Time?
Bouffonit rakastavat ihmisten käyttöesineitä, koska ne liittyvät suoraan siihen, miten ihmiset elävät ja toimivat. Edellisessä bouffon-esityksessämme meillä oli kohtaus, jossa bouffonit nukettivat toisiaan piiskaavia Ähtärin pandoja. Idea oli tietenkin nerokas, mutta bouffonien nukettaessa fokus oli väärässä paikassa, ei yleisössä (jossa sen bouffoneilla pitäisi olla) vaan nukessa. Pandojen lisäksi Into the Wild -esitykseen valmiiksi rakennettu vessapaperikäsinukkekoppikaan ei toiminut (vaikka upea olikin, kiitos Johanna), koska ihmisillä ei ole vessapaperikäsinukkekoppeja (paitsi meillä silloin). Ja silloin bouffon olisi tietenkin voinut pilkata sitä, että meidän verorahat ja vessapaperit tuhlattiin tällaiseen paskaan. Mielestäni Business Time on tutkimusmatka ihmiseen, ja rajapintojen tutkiskelu jatkuu ikuisesti!
Niin, bouffonit. Käsittelette rahan ja vaurauden pakonomaista tavoittelua Business Timessa kahden räävittömän bouffon-hahmon kautta. Millaisia mahdollisuuksia tematiikan käsittelyyn nämä klovnien älykkäämmät, groteskimmat ja synkemmät serkut tarjoavat?
Raha on kiinnostava aihe, koska kaikilla on siihen jonkinlainen suhde. Rahaan, talouteen ja vaurauteen liittyy paljon salailua, häpeää, piilottelua ja raivoa. Ja mitä kovemmin me yritetään piilotella omia tunteitamme ja tekemisiämme, sitä helpommin bouffonit näkevät ne.
Bouffonit ovat armottomampia kuin klovnit, ne nauravat meille, ovat groteskimpi peilipinta. Mikä bouffon-tyylilajissa sinulle taiteilijana on erityisen arvokasta?
Englannin to mock -verbi sisältää mielestäni bouffonin ytimen: matkimisen ja pilkkaamisen. Bouffonissa olen erityisen ihastunut niiden energiaan, yllättävyyteen, suoruuteen ja ällöttävään karismaattisuuteen. Bouffon saa ihmisistä niin suurta hupia, että se on melkein liikuttavaa. Ja samalla tietenkin yleisö saa nauraa itselleen, ja se on hyvä. Mua viehättää suuret energiatasot, rytmi, tarkkuus, outous, kehollisuus ja absurdius, ja bouffon koostuu helposti noista kaikista. Bouffon-klovneriassa on jotain samankaltaista ilmaisun rajattomuutta kuin nukketeatterissa, ja siksi se on itselleni niin kiinnostava tyylilaji.
Valitussa tyylilajissa lienee arvokasta työskennellä luottokollegan Henni Kervisen kanssa? Kuten myös luottosuunnittelijoiden ympärillänne?
No siis Henni Kervinenhän on parasta mitä ihminen voi toivoa! Etenkin bouffon-tyylilajissa on tärkeää löytää sellainen kanssaesiintyjä, jonka liekkeihin voi heittää kunnolla bensaa. Tämä on meidän kolmas yhteinen bouffon-esitys, ja tuntuu että tunnetaan toisemme ja rytmimme esiintyjinä aika hyvin. Esitysten kohtausten valintakriteerinä on ollut se, lähteekö teema hyvällä tavalla helposti käsistä, kasvaako se liekkimereksi bouffoniemme käsittelyssä. Ja Hennin kanssa se hyvin usein kasvaa!
Luottosuunnittelijoiden Essi Santalan, Johanna Latvalan ja Petteri Salomaan kanssa olemme tutkineet bouffoneja ja niiden tarpeita äänen, valon, musiikin, visuaalisuuden, lavastuksen ja esineiden kautta. Tuntuu että olemme yhdessä tajunneet, että bouffonin täytyy aina olla tilanteen päällä. Lavasteet, esineet, äänet, musiikki ja valaistus ovat kaikki bouffonien hallittavissa, eivätkä ne kilpaile fokuksesta. Olemme myös ymmärtäneet, että bouffonit pitävät valmiista esineistä, ja että ne tykkäävät hiplailla ihmisten käyttämiä tavaroita kuitenkaan käyttämättä niitä kovin pitkään tai tosissaan. Varmaan siksi nukettaminenkin oli bouffoneille hankalaa. Ehkä miimi sopii bouffoneille parhaiten, koska se on yhtä rajatonta kuin bouffonin ajatusketju ja logiikka, ja tarpeeksi nopea ilmaisumuoto juuri bouffonin tarpeisiin.
Ovatko Business Time ja Into the Wild kenties osa vielä mittavampaa, yhtenäistä teossarjaa?
Kyllä tässä on teossarjan makua. Kolmas osa Thoughts and Prayers saa näillä näkymin ensi-iltansa keväällä 2028 ja sen teemaa voivat nokkelimmat yrittää arvuutella nimen perusteella…!
Mitä Jokistudion tuttu sali tarjoaa juuri tälle teokselle?
Valkoisuuden, rullaverhojen takaa pilkottavan valoisuuden ja mukavan hiostavuuden. Bouffonit tykkäävät olla lähellä yleisöä, ja esiintyjänä on tärkeää oikeasti nähdä yleisö. Jokkarilla se onnistuu mainiosti, eikä yleisö ole liian turvassa. Jokistudio on kuin oma pikku vierasmökki, josta käydään välillä kahvilla ylärinteen päämökissä. Itselleni on aina ihanaa esiintyä ja työskennellä Tehtaalla, koska se on tuttu ja turvallisen rento paikka.
Nimi: Riina Tikkanen
Syntymävuosi: 1988
Koulutus: Turun Taideakatemia: Nukketeatterilinja 2007–2011, Turun Taideakatemia ja Novia Yrkeshögskolan: Musiikki- ja nukketeatterin erikoistumiskoulutus 2019.
Tärkeimmät teokset: Kaikki! Mutta tässä joka vuodelta jotain: Business Time (Tehdas Teatteri, Kallo Collective, Teatteri Metamorfoosi, 2026), Talvisirkus Filmi (Tanssiteatteri Hurjaruuth, 2025), Erään itsemurhan anatomia (&, Circo Aereo, Teatteri Metamorfoosi, 2024), Into the Wild (Kallo Collective, Teatteri Metamorfoosi, 2023), Kris och katastrof i Mumindalen (Lilla Teatern, 2022), FUNNY (Kuuma ankanpoikanen, 2021), Delay (Antti-Juhani Manninen, Jouni Järvenpää, Tehdas Teatteri, 2020), Dark Matters (Teatteri Metamorfoosi, 2019), Ocrik (Krepsko, 2018), Prinsessa Hamlet (Turun kaupunginteatteri, 2017), Tähkäpää – tornin diiva (Tehdas Teatteri, 2016), The Word for Freedom (Egle Oddo, 2015), Dead Line – näkökulmia kuolleeseen viivaan (UIUI, 2014), Myrsky (Tehdas Teatteri, 2013), Iso Karhu (Kuuma ankanpoikanen, 2012), Kekkonen Kekkonen Kekkonen (Kuuma ankanpoikanen, 2011)
Merkittävimmät teatterikokemukset: Näitäkin on monia, mutta tässä ekana mieleen tulleet ja kv-painotteiset TOP 3. Suluissa yhdellä sanalla miksi!
Eric Davis: Red Bastard (kuumottavuus), Trygve Wakenshaw: Nautilus (hauskuus), Familie Flöz: Infinita (tarkkuus)