Lauluja maanpaosta on yhden naisen musiikillinen esitys lauluäänelle ja matkaharmoonille. Sen runkona toimii säveltäjä Hanns Eislerin ja kirjailija Bertolt Brechtin yhteistuotanto vuosien 1933 – 1950 aikana.
Esityksessä kuljetaan Brechtin matkassa 1930-luvun alun Berliinistä Suomeen, Suomesta Yhdysvaltoihin ja sieltä takaisin sodan jälkeiseen Itä-Saksaan. Laulut kommentoivat terävästi ja koskettavasti natsien valtaannousua, fasismia, sotaa ja pakolaisuutta. Niiden välissä on tilaa kysymyksille, kuten: Miksi 1930-luvun alun Saksassa natseja pidettiin lähinnä surkuhupaisana ja vaarattomana poliittisena liikkeenä? Esityksen aikana pohditaan myös saksalaisuuteen liittyviä ylisukupolvisia syyllisyyden tunnetta sekä Suomen roolia natsi-Saksan liittolaisena.
Esityksen kieli on saksan ja suomen sekoitus. Pelkistetyn orkesterin virkaa hoitaa 1930-luvun Saksassa rakennettu matkaharmooni.
Annika Fuhrmann on saksalais-suomalainen muusikko, joka toimii pääasiassa (kokeellisen) musiikkiteatterin, äänitaiteen ja improvisaation parissa. Taiteellisen työnsä ytimessä on vahva äänellinen ilmaisu sekä yhteiskunnalliset kysymykset.
“Yleisö puhkeaa raivokkaisiin aplodeihin kuunneltuaan sitä ennen runsaan tunnin keskittyneen hiljaisuuden vallassa Annika Fuhrmannin esittämiä pakolaisaiheisia lauluja […] Monipuolisena laulajana ja äänitaiteilijana tunnettu Fuhrmann säestää itseään Saksassa 1930-luvulla tehdyllä matkaharmoonilla. Sen patinoitunut sointi saa historian havisemaan, ja samalla se toimii koko illan tunnelmaa symbolisestikin kiteyttävänä teatterilavasteena.[…] Hänen laulunsa on selkeää ja lyyrisen kaunista, mutta samalla etenkin saksaksi laulaessa brechtiläisen kommentoivaa ja paikoin veret pysäyttävän dramaattista.
(Tuomas Rantanen, Voima-lehti, 31.1.-25)
Katso lisää:
Esitystä ovat tukeneet: Koneen säätiö, Kordelinin säätiö