Minusta on moneksi
Minua ei ole vain minuksi tehty
Minä olen muista osanen.
*Kristuksen tähden houkka (kreik. διά Χριστόν σαλό) edustaa kilvoittelun muotoa, jossa henkilö tekeytyy hulluksi lähimmäisten ja oman pelastuksensa vuoksi.
Utopia. Kutsumus. Pelko. Hulluus. Häpeä. Itseinho. Toivo. Voima. Herääminen.
Ksenja Pietarilaisen, köyhien rinnalla seisoneen ortodoksi pyhimyksen, hahmosta inspiroitunut varjoteatterisoolo käsittelee itsensä likoon laittamista ja tarvetta muuttaa maailmaa. Houkan hahmossa ihmisenä olemisen kipu, oikeudenmukaisuuden tarve, hyvän puolustaminen ja jopa itsensä uhraaminen lyövät kättä.
Varjoteatteri kommunikoi videotaiteen kanssa esityksessä jossa loitsut, itkut elektroninen musiikki ja spoken word vievät katsojan vaellukselle ihmisyyteen.
Arvaa mitä? Lännen vastapäätä on itä.
Arvaa mitä muuta? Meidän on ruokittava monta suuta.
Esitystä ovat tukeneet: Kansan sivistysrahasto, Aura of Puppets, Taiteen edistämiskeskus, Suomen kulttuurirahasto
”Houkka-esitys näyttäytyy raikkaana, paikoin jopa riemastuttavana ja ennen kaikkea täynnä yllätyksiä.”
Turun Sanomat
Keskustelu keskiviikkona 29.3. klo 20-21.30
Nykypäivän houkkuus ja kansalaisvaikuttaminen
Keskiviikkona 29.3. esityksen jälkeen klo 20-21.30 pidetään Tehdas Teatterilla yleisölle avoin keskustelutilaisuus otsikolla: Nykypäivän houkkuus ja kansalaisvaikuttaminen.
Keskustelussa ääneen pääsevät Houkka – yhteiseksi hyväksi -esitystä innoittaneet henkilöt: kirjoittaja Kai Sadinmaa, pappi Marjaana Toiviainen ja luontoaktivisti Lotta Laaksonen. He keskustelevat esityksen tekijöiden Elviira Davidowin ja Veera Lehtolan kanssa pureutuen sen herättämiin teemoihin. Tilaisuuden juontaa Houkka-esityksen proggiskummi ja nukketeatteritaiteilija Pia Kalenius.
Mistä löytää nykyajan houkan? Mitä kilvoittelu tarkoittaa, mitä tarkoittaa kutsumus?
Mitä ovat nykyajan houkan vaikuttamisen keinot?
Mitä kilvoittelu tarkoittaa 2020-luvulla, entä kutsumus?
Onko houkkuudella yhä hinta, pitääkö ihmisen yhä luopua jostain seuratakseen kutsumustaan?
Tarvitseeko tämä aika utopioita ja mitä voimaa voimme utopioista saada?
Keskustelua voi tulla maksutta seuraamaan paikan päälle ja sille on varattu 1,5 tuntia aikaa. Keskustelu käydään suomeksi. Tehtaan lämpiön baari on auki tilaisuuden ajan.
Lämpimästi tervetuloa!
Keskustelijat
𝐊𝐚𝐢 𝐒𝐚𝐝𝐢𝐧𝐦𝐚𝐚 on Helsingissä asuva Tornionjoen poika, performatiivinen anarkoaktivisti ja kirjoittaja. Hän on julkaissut kirjoja, toteuttanut performansseja, tehnyt draamaa ja taideinstallaatioita, esiintynyt taideprojekteissa. Sadinmaa oli ensimmäinen pappi Suomessa, joka vihki samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon maaliskuussa 2017. Hänet erotettiin pappeudesta elokuussa 2021, koska ei omien sanojensa mukaan suostunut nuolemaan piispan pyllyä.
Lotta Laaksonen (vas) on muutosvoimainen kansalaisaktivisti ja poliitikko, joka on ajanut ympäristö- ja ihmisoikeusasioita vuosia houkan mainetta pelkäämättä. Hän kokee kutsumuksekseen toimia heikossa asemassa olevien ihmisten ja yhteisen planeettamme tulevaisuuden puolesta – usein myös silloin, kun kukaan muu ei uskalla edes avata suutaan. Lotan toimintaa ohjaa sydämen usko sosiaaliseen yhdenvertaisuuteen ja faktoihin perustuva sitoutuminen elämän monimuotoisuuden suojelemiseen.
𝐌𝐚𝐫𝐣𝐚𝐚𝐧𝐚 𝐓𝐨𝐢𝐯𝐢𝐚𝐢𝐧𝐞𝐧
Olen vastakulttuurista elämäntapaa etsivä pappi, haavoittuvaisuutta lempeästi tarkasteleva valtiotieteilijä, ydinperhekeskeistä kulttuuria rohkeasti muovaileva ja materialismia kyseenalaistava radikaalin rakkauden etsijä. Tukahdun kapitalismille suoduista voimista, elonkehästä vieraantumisen virtauksista ja porvarillisesta todellisuuden pakenemisesta. Inspiroidun irti päästämisestä, tuhoavien rakenteiden räjäyttämisen luomasta valosta ja ylisukupolvisen viisauden ammentamisesta. Jos jonkun täytyy hävitä, en halua osallistua koko peliin.
𝐄𝐥𝐯𝐢𝐢𝐫𝐚 𝐃𝐚𝐯𝐢𝐝𝐨𝐰
Kilvoittelun äärellä piehtaroiva, varjoista, kansanperinteestä ja kansalaisvaikuttamista intoutunut esiintyjä.
Pikkuisen kilvoittelusta…
Jospa on niin että elämässä saa “kutsuja” toimia “suuremman äärellä- yhteiseksi hyväksi”. Ja kun kutsuun vastaaminen vaatii usein, sekä varustautumista että kykyjensä uudelleen (ja uudelleen…ja uudelleen…) arviointia. Näissä tilanteissa kilvoittelu -pienemmin tai suuremmin, on oiva keino varustautua ja itsearvioitua. Ehkäpä siis elämän kaikki tärkeimmät päätökset eli elämä itse suoritetaan kilvoitellen.
𝐕𝐞𝐞𝐫𝐚 𝐋𝐞𝐡𝐭𝐨𝐥𝐚 on kysymyksiin, keskustelemiseen ja pohdiskeluun kallistuva liikkuvan kuvan ja sanataiteen tekijä. Juuri nyt pysähtyminen ja ihmettely motivoivat minua. Mitä jos se, mitä meille kerrotaan ei ole totta? Mitä jos se tarina mitä kerromme itsellemme ei myöskään ole totta?
Mitä jos maailma on kummallisempi, mahdollisempi ja monimutkaisempi kuin uskommekaan? Mitä kaikkea voimme keksiä jos kysymme yhdessä, jos emme lakkaa ihmettelemästä, jos emme luovuta?
