Ilpon ja Aukustin perheessä on syvää rakkautta ja sitten on sairaus.
Teos on tarina sisaruudesta ja aikuisesta, joka pelon äärellä onkin lapsi ja lapsista, jotka tarpeen tullen ovat vanhempia toinen toisilleen. Se yhdistelee elementtejä perinteisestä draamasta, tanssista ja visuaalisesta teatterista.
Veljeni Leijonamielen tarinasta ammentava Ilpo ja Aukusti pohtii herkkyydellä miten suru liikkuu ja liikuttaa. Se antaa tilaa hetkille, jossa sanat loppuvat ja pohtii onko lapsen totuus kuolemasta kuitenkin kaikkein kaunein. Kun puhutaan kuolemasta, puhutaan elämästä.
